Maltan pieni, runsaan 400 000 asukkaan ja pinta-alaltaan vain 316 km2:n saarivaltio paistattelee auringossa keskellä eteläistä Välimerta, varsin lähellä Afrikan rannikkoa ja 93 km Sisiliasta etelään. Maltan sijainti onkin ollut tärkeä strateginen syy, miksi se on saanut osansa niin monista vierailijoista ja myös maailman historian myllerryksistä.

Maltalle ovat valloittajina saapuneet sisilialaiset, foinikialaiset, karthagolaiset, roomalaiset, ottomaanit, Euroopan eri maista tulleet johanniittaritarit, Napoleon ja lopulta britit. Pieni valtio itsenäistyi muodollisesti 1964. Viimeiset brittisotilaat poistuivat saarilta 1972. Vuonna 1974 maa otti tasavaltaisen valtiomuodon. Vuonna 2004 Malta liittyi Euroopan unioniin ja otti 2008 käyttöön eurovaluutan entisen sekä liiraksi että punnaksi kutsutun valuuttansa sijaan.

Maltan pitkä historia näkyy yhä kolmena, selkeästi erottuvana ulkoisena vaikutuksena. Tuorein eli brittien valtakausi jätti englannin kielen maan toiseksi kieleksi, liikenteen kadun vasemmalle puolelle, työväenpuolueen ja konservatiivisen kansallispuolueen kaksipuoluejärjestelmän poliittiseen elämään ja 69-paikkaiseen parlamenttiin ja monia tärkeitä piirteitä koulu- ja yliopistomaailmaan.

Kolmas ulottuvuus on pohjoisen Afrikan vaikutus Maltaan ja maltalaisiin: maan oma kieli, il malti, muistuttaa puhuttuna kovasti arabiaa, mutta se kirjoitetaan meille tutuilla latinalaisilla kirjaimilla. Ihmisten ulkoisista piirteistä voi yrittää arvailla, ovatko esi-isät tulleet pohjoisen Afrikan arabimaista vai Britanniasta tai muualta Euroopasta. Eurooppalaisiksi maltalaiset itsensä tänään kokevat. Pieni maa on perin juurin roomalaiskatolinen. Yhteisen uskonnon jälkeen seuraava yhdistävä tai erottava asia on jalkapallo – kannattaakin ensin kuulostella, onko maltalainen keskustelukumppani brittijalkapallon vai italialaisen pelin kannattaja, ennen kuin ottaa jyrkempiä kantoja asiaan.